Kirjoittelin blogiini ystävällisyyden eri muodoista, ks. http://yksinaisille.blogspot.fi/2013/11/ystavallisyyden-variaatioista.html , ja hämmästyksekseni huomasin, ettei ystävällisyys toimi kunnolla kuin kauppiailla yms. Mistä kummasta lienee ystävyysmielikuvani peräisin, kauppiailtako? Kunnes sitten tajusin, että tiaisilta varmaan, villiltä luonnolta olen kopioinut käsityksen tervehenkisestä ystävällisyydestä. Olenkin ihmetellyt, miksei se toimi. Mutta niin, tiainen tietää, että auringonkukansiemenet tulevat ruokakaupasta, ja on oleskellut kaupan viereisissä puissa. Suvereenisti se matkii kaupan vierustan ilmapiiriä, kun käy lintulaudalla...
Aattelin, että tarttis varmaan puuhailla omiaan ja noudattaa "Elä ja anna toisten elää!"-sääntöä sekä etsiä samanhenkistä omat arvot jakavaa seuraa, eikä matkia kauppiaita, kune n kerran ole kaupassa töissä!
Tiainen hakee ruokaa lintulaudalta, ihminen kaupasta. Tiainen kantaa jyvän oksalle ja ryhtyy syömään, ihminen kantaa kauppakassin kotiin ja ryhtyy laittamaan ruokaa.
Voihan sitä paitsi olla, että kauppiaat matkivat tiaisia lintulaudalla laittaessaan kaupan ilmettä. Mutta kai myös tiaiset rinnastavat lintulaudan kauppaan.
Silloin tuo tiaisten lintulaudalla käyttämä tyyli tai ilmapiiri on "Nyt olen hakenut ruokaa kaupasta ja suunnittelen,mitä laittaisin ruuaksi"-ilmapiiri eikä ystävällisebn sosiaalisen suhteen tylli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti