Elävä puu vai lautatavara - Älä kaada puita!

Jos katsoo puuta sen kasvusuuntaan runkoa pitkin oksiin ja lehtiin, eläytyen puun kasvun tunnelmaan uin se olisi puun liike, niin puu näyttää rehevästi elävältä kuin viisas eläin vanhoilta ajoilta ikään. Pikkulinnulle puu on kai kaikki kaikessa, asunto, ystävä, elinympäristö, kaunis katsella kaiken kesää, laulupuu. Siinä, missä pienet kasvit ja useimmat villieläimet elävät vain lyhyen aikaa, puu elää vuosikymmenet, on ikään kuin metsän vanha viisas ja suuri teijä muiden elinympäristössä. Missä ihmisten nykymeno ehkä räikeimmin rikkoo luonnon näkökulmaa vastaan, on metsätalous. Pienen rahan tähden kaadetaan ikiaikainen puu, kuin puu olisi vain tavara eikä vanha viisas, muiden esikuva, jotakin täysin korvaamattoman arvokasta jokainen puu. Ei ole kahta samanlaista puuta, joka puu kasvaa eri tavoin, on eri-ilmeinen, eritunnelmainen, erilainen henkilö metsän kokonaisuuden osana. Siinä, missä kaupuni elementtitaloineen on ikävä simppeli tyhmentävä aistiympäristö, metsä puineen on rikas, älyä kasvattavan monimuotoinen, elävä, tunnelmallinen, tyylissään ylivertaisen elämänviisas malliksi myös meille. Ei puu ole metritavaraa, kimpaleiksi sahattavaa käyttöhyödykettä, jolle on arvoa vain kuolleena, vaan se on jotain sinällään arvokasta, kasvutavaltaan viisaampaa kuin kenties kukaan ihminen. Elävä puu on kuin kultakimpale, mittaamattoman arvokas, kun taas ihmisten lautavarahullutus on epärealistista kuin lasten leikkiraha, vieraantumista siitä, millä on todella väliä maailmassa. Puu on takapihan supertähti, kaikille tuttu elämän peruspilari!

Lentämään oppiminen

Vuosi sitten, kun minulla oli oma piha, oli siellä pikkulinnun poikasia, jotka olivat vasta pesästä lähteneitä ja vielä lentotaidottomia. Mietin, miten linnunpoikaset oppisivat pikemmin lentämään, ja kun tiesin miten viisas luonto on ja miten mitään ajattelematta, millekään taidoissa mallia näyttämättä ihmisten talot yms. on rakennettu, niin ajattelin, että jos lintu lentämistä ajatellessaan aina katsoisi kasvavaa puuta eikä koskaan rakennettua, niin se varmaan pikemin ja taitavammin oppisi lentämäänkin. Koetin tämän olemusellani linnuille viestiä, jotta visertelisivät sen pikasilleenkin. Myöhemmin näin poikasten lentävän - kauniimminja tunteikkaammin kuin mitkään mitä siihen asti olin nähnyt! Ehkä se oli puun kauneuden tuotosta, ehkä ne vain ystävällisyyttään sanoivat kiitos, mutta niin kauniisti lentäviä punarinnan poiasia attä voi että!
Tänään oli ulkoilupolun varressa rastaita ja näytti siltä, että niillä on pesästä lähteneitä poikasia siinä. Taas mietin linnunpoikasten lentämään opettamista ja voi että kun tuli hyvä mieli! Tuntee itsensä niin tarpelliseksi, vanhaksi viisaaksi...